Ydinperhe vs. uusperhe

Usein kirjoitetaan uusperheiden arjen vaikeudesta, mutta tällä kertaa ei. Vaikka minun kohdallani uusperheestä ei ole tietoakaan, yritin kuvitella millaista olisi jos kaksi yksinhuoltajaa, -isä ja -äiti, päättäisivät muodostaa perheen johon molemmat vanhemmat toisivat mukaan omat lapsensa.

Paras mieleeni tullut esimerkki uusperheen ylivertaisesta etulyöntiasemasta koskee vanhempien kahdenkeskistä laatuaikaa.

Jos ydinperheen vanhemmat haluavat viettää kahdenkeskistä laatuaikaa, heidän on ensin

a) tehtävä periaatepäätös yhteisen laatuajan viettämisestä
b) tehtävä periaatepäätös lasten hoitoon laittamisesta
c) löydettävä lapsenvahti, joka hoitaa lapset ja on luotettava
d) löydettävä lapsenvahti, jonka lapsenvahdittaviksi lapset mielellään jäävät

Ydinperheen vanhempien ongelma on usein se, että he saavat järjestettyä laatuaikaa joko liian harvoin tai liian myöhään. Kyse voi olla kiireestä, tottumuksesta, omasta saamattomuudesta tai ihan vaikka siitä, ettei sopivaa lapsenvahtia löydy juuri sinä viikonloppuna kun laatuajalle olisi eniten tarvetta.

Uusperheen vanhemmilla on parhaassa tapauksessa hyvällä aikataulutuksella kahdenkeskistä laatuaikaa säännöllisesti joka toinen viikonloppu ympäri vuoden. Tämä laatuaika ei perustu vapaaehtoisuuteen, oma-aloitteisuuteen tai siihen, saadaanko järjestettyä lapsenvahti vai ei. Joka toinen viikonloppu on automaattisesti vapaata ja tämä vapaa-aika on pakollista.

On aivan uusperheen vanhemmista itsestään kiinni, miten he joka toisen yhteisen vapaaviikonloppunsa viettävät - mutta ajatus yhteisestä laatuajasta säännöllisesti joka toinen viikonloppu, on minusta aika houkutteleva.

Kun molemmilla on lapsia, molemmat varmastikin myös arvostaisivat sitä yhtä paljon, toisin kuin lapseton sinkku tai etävanhempi, joilla omaa aikaa on kuitenkin vaikka millä mitalla.

Pakollista kahdenkeskistä laatuaikaa säännöllisesti ympäri vuoden. Ja ilmaiset lapsenvahdit kaupan päälle.

Excelente!