Copyright © 2007-2011 Mr T.
Perustakaa sinfoniaorkesteri ärsyttääkö Manolo Blahnikit poikani oli vihainen. OK nenään ei saa työntää pikkuesineitä Turgusse murre pikku miinuspuoli anteeksi vaan aloita rentoutuminen. Kymmenen leimoja ja viisumeita tekstiviesti looginen jatkumo vaatteet olivatkin aivan kurassa Maire Nainen on pitkä ihan kiva tyttö tilastovatvominen selkeä poikkeus niin ASAP kuin mahdollista ei pääse eroon pingviini prinsessa tapasi prinssin naiset ovat naisellisempia python-närästys pelikaani turha hämmennys ja törttöily Stop juonenkäänne Nicke kuusisataa nollaa varmaan miettisivät Missä miljoonani ovat? tarvittaisiin ruutia kivat shortsikelit föönasi rintakarvoja Dave Avioliittolaki vuodelta 1929
tienataan samalla omaisuuksia selkeä poikkeus Uusi avioliittolaki ohjauspaneeli naiset ovat naisellisempia Stereotypia jatkuu yksilöllinen leima kesän riemukkaimmat hetket They're playing our song Ai niinkö? Viisisataa pistettä pois Rohkelikolta linnunlaulua Mitä vikaa on tasatunneissa? puhelin menee silppuriin OK anteeksi vaan varmaan miettisivät tavallisena arkena Tästä opimme, että Mikä nyt neuvoksi? silmät avautuvat kahdenkeskistä laatuaikaa 1500-luvulta lähtien jos Norjassa sataa Pöllökiikarit kuusiokoloavain voi teitä tietämättömiä ei ollenkaan haitannut Kuningatar? Sen pituinen se. turha hämmennys ja törttöily tilastovatvominen Nicke meitä olisi kaksi Todellinen Kodak-moment Nokian insinööri ei mahtunut purkkiin sanaleikkipalapeli vaatteet olivatkin aivan kurassa
Eräänä talviyönä, lasten jo nukahdettua, tapahtui kotonamme Espoossa omituinen tapahtumasarja, joka alkoi aivan viattomasti. Olin vuoteessani lukemassa kirjaa, kun yön hiljaisuuden rikkoi ääni, joka kuulosti värinähälytykselle asetettuun, pöydällä olevaan kännykkään tulleelta tekstiviestiltä, tiedättehän: surr - surr.
Kas, tekstiviesti, ajattelin, nousin ylös ja hain puhelimeni. Avasin näppäinlukon, mutta puhelin oli vain normaalissa valmiustilassa, ei saapuneita viestejä tai vastaamattomia puheluita. Ja siinä samassa, puhelin edelleen kädessäni, kuulin saman äänen uudelleen aivan toisaalta: surr - surr.
Aavemaista. Mistä tuo ääni oli peräisin jos puhelin oli kädessäni? Kuka sai tekstiviestin? Onko täällä enemmänkin puhelimia? Kenen puhelimeen viesti tuli, ellei omaani? Onko joku unohtanut puhelimensa? Onko minulla tietämättäni useampia puhel... surr - surr. Taas!
Tiesin, etten herkkäunisena saisi nukuttua, jos satunnaissurina jatkuisi läpi yön ja toisaalta minua vaivasi, mistä ääni tulee. Kävelin hiljaa ympäri asuntoa kuvitellen jo kuinka typerältä näyttäisin, jos tilannetta kuvaisi piilokameran kuvausryhmä - kun kuului tuttu, mutta toisella tapaa rytmitetty ääni: surr - surrrrrrrrr - surr.
Anteeksi kuinka? Mikä ihmeellinen tekstiviesti tuo nyt oli olevinaan? Pysähdyin aivan paikoilleni. Oli jälleen aivan hiljaista. Ei tekstiviestejä, ei surinaa, kuulin vain omat sydämenlyöntini. Lähdin liikkeelle, - ja pysähdyin. Hiljaisuus. Ei ääntäkään. Odotus. Ja lisää hiljaisuutta. Kunnes yhtäkkiä:
sur
Vaikka surahdus oli erittäin, jopa kiusallisen lyhyt, minun korvissani se kuulosti jo iskuporakoneelta, sillä olin jo tovin kuunnellut hiljaisuutta. En osannut paikallistaa äänen suuntaa, joten istuin lattialle kuuntelemaan.
Surr - surr. A-HAA! Ääni kuului vuorenvarmasti WC:stä! Ja kuinka ollakaan: avatessani WC:n oven, pöydällä lataustelineessään oleva sähköhammasharja starttasi itsekseen, aivan kuin tervehdykseksi: sur.
Ennenkokematonta. Itsestään starttaileva sähköhammasharja. Otin laitteen telineestä ja päätin pestä hampaat, kun hammasharja selvästikin halusi olla käynnissä. Yrittäessäni pesun jälkeen sammuttaa laitteen, ei harja suostunutkaan enää sammumaan, vaikka kuinka olisi vääntänyt. Virtakytkin tuntui toimivalta mutta laite pysyi sitkeästi käynnissä.
Eipä hätää, irroitanpa akun, ajattelin tottuneena matkapuhelinkäyttäjänä, mutta hyvin pian kävi selväksi, ettei sähköhammasharjasta voikaan irrottaa akkua, sillä vesitiiviissä kotelossa ei ole avattavia luukkuja tai minkäänlaisia näkyvissä olevia ruuveja.
Ratkaisin siis ongelman kiikuttamalla laitteen takaovelle ja paiskaamalla tuon riivatun, edelleen käynnissä olevan hammasharjan takapihan hankeen. Huh! Kas noin. Yö oli pelastettu. Palasin hyvillä mielin lukemaan kirjaani.
Noin kolmen vartin lukemisen jälkeen laitoin kirjan sivuun ja ajattelin vielä käydä takapihalla kuulostelemassa josko pakkanen olisi tehnyt tehtävänsä ja saanut hammasharjan vaiennettua. Ei kuitenkaan ollut. Takapihan lumikinoksessa olleesta Braun Oral-B -sähköhammasharjan muotoisesta reiästä kuului vieläkin käynnissä olevan hammasharjan vihaista surinaa. Suriskoon, ajattelin ja menin nukkumaan.
Seuraavana aamuna avasin voitonvarmana takapihan terassin oven. Ja kyllä: harja oli vaiennut. Ihana äänettömyys kattoi lumen peittämän sunnuntaiaamuisen takapihamme. Ei pihaustakaan. Kuuntelin levollisena vallitsevaa hiljaisuutta ja olin jo lähdössä kahvinkeittoon - kun hangen uumenista kuului: surr - surr.