Nostalgia

New Yorkissa, elokuun 16. päivänä 1967, levytettiin ABC Recordsin tuottajan, Bob Thielen kirjoittama, vallitsevan ympäristön kauneutta ylistävä sävellys What a wonderful world. Laulusolistina oli yhdysvaltalainen jazztrumpetisti ja -laulaja Louis Armstrong, jonka käheä, mutta pehmeän samettinen tulkinta on jäänyt kappaleen myötä elämään yhdeksi maailman rakastetuimmista ja ikivihreimmistä laulukappaleista.

Iltayön hiljaisuudessa, peitellessäni nukkuvia lapsiani, on mieleeni usein tullut, vuosien ajan ja kerta toisensa jälkeen, kyseisen kappaleen kolmas säkeistö:

I hear babies cry
I watch them grow
They'll learn much more
than I'll never know
And I think to myself
what a wonderful world.

Jostain syystä juuri tuo kohta on viime vuodet ollut minua kovasti puhutteleva - ja enpä ihan heti keksi kuinka tuota tunnelmaa voisi kauniimmin sanoiksi muotoilla. Niitä tunteita, joita tuo hiljainen peittelyhetki itsessäni herättää, olen itse kuvaillut seuraavasti:

Tiedän jo etukäteen
jonain päivänä kaipaavani
juuri näitä hetkiä.
Oikeastaan,
kaipaan näitä hetkiä jo nyt.