Myötähäpeän huipulla

Kävelimme kerran 80-luvun alkupuolella kaverini Lassen (nimi muutettu) kanssa kohti lähikauppaa ja puhuttiin Merja Varvikosta, joka oli edellisenä iltana oli valittu uudeksi Miss Suomeksi. Lasse - joka sivumennen sanoen, oli hyvin kasvatettu, erittäin kohtelias ja asiallinen - ei ollut seurannut kisoja eikä tiennyt minkä näköinen uusi missi oli. Sanoin, että mielestäni nätein voitti ja olisin ihmetellyt jos joku muu olisi missiksi kruunattu.

Tulimme kaupalle ja avasin oven, josta kaverini sitten astui edeltä kaupan tuulikaappiin. Tuulikaapin sisemmässä ovessa oli Ilta-Sanomien lööppi kuvineen otsikolla "Merjasta Miss Suomi!". Kehotin Lassea vilkaisemaan lööppiä, jonka nähtyään tämä kääntyi minuun päin ja kysyi liioitellun vähättelevästi: "Ai toi on muka hyvännäkönen...?!!"

"Niin", vastasin - "onhan tuo nyt ihan nätti - vai eikö muka?"

Lasse katsoi edelleen minuun, osoitti sormellaan kohti lööppiä ja huudahti minulle vastalauseeksi kovaan ääneen: "Siis tuo...? HYIII MIKÄ RUPPANA!!!" - osoittaen edelleen sormellaan kohti lööppiä...

...ja kun hän sitten käänsi katseensa eteenpäin, lööppiä ei enää ollutkaan, sillä sisempi ovi oli auki - ja sormi osoitti suoraan kasvoihin noin 96-vuotiasta kumaraselkäistä vanhaa mummelia, jolle joku ystävällinen herrasmies oli oven avannut.

Aika kirjaimellisesti pysähtyi. Kaikki liike ja hälinä loppui - ja oli täydellisen hiljaista.

Ruppana-huudahdus oli kuulunut sisälle kauppaan asti eikä kukaan sanonut mitään. Arviolta kolmekymmentä ihmistä oli lopettanut keskustelun ja ostoksiensa pakkaamisen ja jokainen tuijotti vihaisesti ovelle. Kaikki tietenkin kuvittelivat, että huudahdus oli osoitettu tälle vanhalle rouvalle, joka seisoi närkästyneenä tuulikaapin ovella, perässä vedettävän pyörällisen ostoskassinsa ja kävelykeppinsä kanssa.

Lasse jähmettyi häpeästä paikoilleen, osoittaen edelleen sormellaan kohti "lööppiä, jota ei enää ollut". Ja kuin lasten piirretyissä - hänen kasvonsa muuttuivat alhaalta ylöspäin - syvän purppuranpunaisiksi (engl. deep purple). Punan saavutettua hiusrajan, Lasse yritti vetää henkeä ja kakistella kurkustaan jotain: "Emmä... siis... mä... mä... tarkotin tota... Miss Suomea..."

Miss Suomea? Siis MISS SUOMEA??? Eihän sitä kukaan uskonut, niin totta kuin se olikin.

Kun Lasse sai vihdoin sormensa alas ja itsensä liikkeelle mummon edestä änkyttämästä, kaupan asiakkailta suorastaan sateli erittäin paheksuvia katseita ja vihaisia kommentteja. Ja Lassen oma väri palasi kasvoille vasta tuntien päästä.

Minä puolestani nauroin yhdet 80-luvun parhaista nauruistani.