Mustaa puuroa

Luin jostain, että lapsen tottuminen uuteen ruokaan voi viedä useita kertoja. Muistaakseni kirjoituksessa kerrottiin, että voi mennä jopa 10-15 kertaa, ennenkuin uutta ruokaa syödään ilman vastaväitteitä ja irvistelyä. Olenkin silloin tällöin uutta ruokaa tarjotessani turvautunut niksiin, jonka kerran kehitin koittaessani löytää edes jotain positiivista siitä että kerran, eräänä epäonnisena iltana, osittain maitoon keittämäni puuro ei kaikilta osiltaan aivan onnistunut. Toden sanoakseni, ei ollut kovinkaan lähellä onnistunutta se puuro.

- Hmm... nytpä onkin meillä sitten mustaa puuroa, totesin kun huomasin että puuro oli palanut pohjaan. Lasten kurkistettua kattilaan oli helppo arvata että he tietenkin halusivat mieluummin vaaleaa puuroa. Kysyin vielä ihan "vakavalla" naamalla että ihanko tosissaan he haluavat vaaleaa puuroa vaikka musta puuro olisi jo valmista. - Vaaleaa! sanoivat lapset stereokuorona, jonka jälkeen tietenkin keitin uuden, vaalean puuron.

Tätä kömmähdystäni olen sittemmin hyödyntänyt lanseeratessani uusia ruokalajeja. Nurinan ja vastaväitteiden määrä on laskenut huomattavasti, jos olen ilmoittanut, että tänään syödäänkin sitten fasaanimoussea ja valitettavasti muuta ei tällä kertaa listalta löydy. Paitsi - ai niin - tokihan voin keittää mustaa puuroa (sillä se onnistuu aina).

Tästä opimme että aina on hyvä olla valinnanvaraa, kuten musta puuro - se rapeampi vaihtoehto.