ei mahtunut purkkiin yhteinen teemalaulu kuu hajoaisi niin ASAP kuin mahdollista silmät avautuvat ensimmäinen lause ei ollenkaan haitannut peripeteia ärsyttääkö Pöllökiikarit ohjauspaneeli Missä miljoonani ovat? Nähdään uimarannalla ilmakuivattua ohraa tienataan samalla omaisuuksia Lorem ipsum Mitä vikaa on tasatunneissa? kesän riemukkaimmat hetket linnunlaulua naispappi ei kyllä uskoisi... oli täydellisen hiljaista. Nicke Hätäkeskus kravatti absurdi kommentti! vastaväitteitä ja irvistelyä vaatteet olivatkin aivan kurassa yksilöllinen leima keskustelutaitoinen R2-D2:n nielaissut tilastovatvominen Ydinperheen vanhempien ongelma Jänisräikät esiin! Uskomatonta voi teitä tietämättömiä ihan kiva tyttö VIHOLLINEN EI MAHDA HÄNELLE MITÄÄN!!! Queen Elizabeth II onnistumisen elämyksiä
aina 20 euroa tuut... tuuuut... rapeampi vaihtoehto kenguru-ummetus navettasi on tulessa Sen pituinen se. Haloo??? juonenkäänne Nähdään uimarannalla ei pääse eroon absurdi kommentti! tarvittaisiin ruutia anteeksi vaan Suomen romanttisin kaupunki yksilöllinen leima Let's what? Viisisataa pistettä pois Rohkelikolta onnistumisen elämyksiä Perustakaa sinfoniaorkesteri hyvä ja toimiva idea Nokian insinööri Kaunis naisystävä kuu hajoaisi vahvat hevoset Pöllökiikarit Samovaarimuseo meitä olisi kaksi prinsessa tapasi prinssin marlšunhäkki Palava ukulele Isi!!! Missä miljoonani ovat? kuusisataa nollaa nenään ei saa työntää pikkuesineitä silmät avautuvat kravatti ei ollenkaan haitannut henkistä yhteenkuuluvuuden tunnetta vaatteet olivatkin aivan kurassa tankki se on
Syystalvella 1988 olin armeijassa alokkaana, ja aamupäivän oppitunnin aihe oli ryömiminen. Jaoksellinen kanssa-alokkaita seisoi nelirivissä räntäsateessa ja tehtävänä oli pian edetä rähmällään maata pitkin sadan metrin matka kuraista mutapeltoa.
Kun etukäteen arvasin oppitunnin jälkeen olevani entistäkin litimärempi, ryömin komennon kajahdettua kiukuspäissäni koko matkan niin nopeasti kuin ikinä pystyin jotta vain pääsisin mahdollisimman nopeasti ylös jäisestä sohjosta. Kun pääsin perille, nousin pystyyn ja katsoin kun loput, 70-80 taistelutoveriani vielä ryömivät pitkin peltoa. Seuraavaksi nopeimmat olivat taittaneet matkasta vajaat kolme neljännestä, jolloin eräs kouluttajista alkoi, perinteiseen armeijan malliin, hoputtamaan kurassa ryömijöitä. Hänen spontaani lausahduksensa on huvittanut minua vuosikaudet:
- Mitä siellä vielä KUHNAILLAAN! Ottakaa mallia TÄSTÄ ALOKKAASTA, tämä karjui ryömijöille osoittaen alokas minua, - VIHOLLINEN EI MAHDA HÄNELLE MITÄÄN!!! Kommentti herätti minussa hilpeyttä jopa tuolloin vaikka koko vaatekerta valuikin kaksiasteista kuravettä saappaanvarresta sisään.
* * *
Vajaat 20 vuotta myöhemmin, lämpimänä kesäpäivänä, olin käsitellyt ulko-ovemme paneloinnin mustalla Pinotex - puunsuoja-aineella, jonka kuivuttua huomasin, että ovikellon painikkeeseen oli teippauksesta huolimatta tullut mustaa väriä. Irrotin painikkeen koteloineen ja otin sen sisälle putsattavaksi.
Pieni tyttäreni, tuleva eskarilainen tuli ihmettelemään tekemisiäni. Kerroin, että putsailen tässä ovikellon nappia, kun siihen meni mustaa. - Mikä tuo paperi on? kysyi tyttäreni, osoittaen pöydällä olevaa pientä paperilappusta. - Se oli täällä napin sisällä, vastasin, - siihen kun kirjoittaa jotain ja laittaa sen tänne väliin niin sitten se näkyy sitten ovikellon soittajalle. - Saanko kirjoittaa? hän kysyi ja sanoin, että sopiihan se. Tyttäreni otti lapun, meni huoneeseensa ja minä jatkoin kotelon putsaamista. Hetken kuluttua hän tuli takaisin ojentaen pienen lapun johon hän oli kirjoittanut: MAAILMAN PARAS KOTI.
Maailman parasta palautetta maailman parhaalta tyttäreltä.