Matkakertomus

Kerran 90-luvulla olin Karachin lentoasemalla Pakistanissa jatkamassa matkaa kohti Hong Kongia. Keskimääräistä raskaammin aseistettu mustaviiksinen lentokenttävirkailija tarkasti kassiani, jonka ilmoitin ottavani matkustamoon käsimatkatavaroiksi. Tiukkailmeinen virkailija ei vastannut mitään, vaan otti passini, alkoi tutkia sitä, katsoi ensin kuvaa, sitten minuun, sitten taas kuvaa ja sen jälkeen nojautui taaksepäin ja alkoi sitten kaikessa rauhassa lueskelemaan passissa olevia leimoja ja viisumeita.

Kun sivut oli selattu ja kuvakin vielä kertaalleen varmistettu, luulin saavani passin takaisin. Seisoin kassi kädessäni tiskillä kun Hong Kongiin lähtijöitä kuulutettiin siirtymään lähtöportille. "That's my flight - May I...", aloitin - ja viitoin käsilläni kohti passiani ja paikkaa jossa kuvittelin lähtöportin olevan.

"No - stop", vastasi mies, vaikken tietenkään ollut edes lähdössä mihinkään, ilman passiani. Virkailijamies otti radiopuhelimen ja puhui sinne urduksi jotain mitä en ymmärtänyt. "Stop", sanoi mies vielä varmuuden vuoksi toistamiseen vaikka seisoin edelleen aivan paikoillani. Kun uskalsin vaihtaa painoani jalalta toiselle, mies nosti vihaisesti katseensa ja sanoi jälleen "Stop" ja sitten sanan, joka kirjoitettuna voisi olla vaikkapa "Löz".

"Stop. Löz", sanoi siis mies ja tuli pyssyineen pois tiskin takaa - eteeni seisomaan. Taas kuulutettiin Hong Kongiin lähtijöitä ja osoitin kysyvästi sormellani ääntä kohti. "That's my fli...", yritin sanoa mutta mies keskeytti tylysti: "Stop. Löz".

"Let's what?", kysyin. "Let's have my passport back? I'm gonna miss my flight... C'mon..."

Tilanne jäi polkemaan aivan paikalleen. Sanoinpa mitä tahansa millä tahansa kielellä vastaus oli aina sama "No-stop-löz". Olin lievästi sanottuna erittäin hämilläni tilanteesta ja vielä enemmän - huolissani siitä, että jäänkö nyt tänne loppuelämäkseni hokemaan "löziä" sen sijaan, että jatkan matkaani Hong Kongiin kuten tarkoitus oli.

Kun viimeinen kuulutus oli tullut, jotain tapahtui: radiopuhelimesta kuului puhetta johon mies vastasi. Tämän jälkeen hallin toisesta päästä juoksutettiin suuntaamme naisihmistä. Kun he pääsivät luoksemme, mustaviiksisen miehen ilme hieman kirkastui ja hän sanoi - joko arvaatte - "Löz".

En uskonut, että minulla oli enää montaakaan ylimääräistä sekuntia ajatella, mutta yhtäkkiä minulle kristallisoitui, mitä viiksiniekka oli hokenut koko ajan ja mitä "löz" tarkoitti. Se olikin kokonainen kysymyslause ja tarkoitti: "Ladies?"3 eli koko tilanne johtui vain siitä, että minulle piti jostain syystä tehdä ruumiintarkastus ja viiksekäs virkailijamies luuli minua naiseksi.

"You wanna do a personal search? You think I'm a woman? No I'm most definitely a man and if you wanna do the search - do it Fucking Now", sanoin noin sekunnissa, pudotin kassin ja nostin käteni ylös.

Tämän jälkeen viiksekäs mies ojensi molemmat kätensä ja puristi minua kaksin käsin niistä kohdin, joissa rintani olisivat olleet, jos olisin ollut nainen, ojensi passin ja sanoi lyhyeen ja ytimekkääseen tyyliinsä: "Yes. Go." ja viittasi minua lähtemään. Arvatkaa lähdinkö?

3 Joka ilmeisesti tarkoitti: "Excuse me, Sir - but are you a lady?"