Luontoaiheinen eläkeläismetku

Jos sattuu kohdalle tekemisen puute, kannattaa käyttää aika hyödykseen kehittelemällä tekemistä eläkepäivien varalle, jotta viimeistään eläkkeellä olisi tekemistä. Eräs eläkesuunnitelmistani on alkaa tarhaamaan tai jollain opilla kasvattamaan Uudenmaan maakuntalintuja, mustarastaita (Turdus merula).

Näiden varpuslintuihin kuuluvien virtuoosien kaunis huilumaisia piirteitä omaava laulu on erittäin taitavaa melodista lurittelua. Laulutaitojensa vuoksi mustarastas usein erheellisesti sekoitetaan satakieleen - jonka laulu on itse asiassa huomattavasti vaatimattomampaa (ellette usko, laittakaapa lintu-CD soimaan ja kuunnelkaa omin korvin). Erityisen humoristiseksi laulun tekee se, ettei mustarastas tunnu kertaakaan laulavan samaa melodiaa, vaan kehittelee korkeimalta oksaltaan koko ajan uusia taidokkaita sävelkuvioita, vihellellen ja piipittäen kuin olisi itsensä R2-D2:n nielaissut.

Tämän virtuoosimaisuutensa lisäksi, mustarastas voi oppia matkimaan. Ja juuri tämä mustarastaan mainio ominaisuus on innoittanut minua suunnittelemaan jo eläkepäiviänikin ennakkoon. Olisipa nimittäin lystikästä alkaa eläkepäivillään opettamaan mustarastaille Gran Valsia, joissain yhteyksissä maailman tunnetuimmaksikin tituleerattua melodiaa. Gran Vals on espanjalaisen säveltäjän ja kitaristin Francisco Tárregan (1852-1909) vuonna 1902 kirjoittama sävellys, josta kuuluisimmat tahdit tunnetaan myös nimellä Nokia Tune.

Jos saisi melodian opetettua vaikkapa vain sadalle mustarastaalle, niin visioni kuvitteellisesta kesäillasta Järvi-Suomen uumenissa voisi toteutua:

Yhdentoista kuukauden kiireen, uusasiakashankinnan, minuuttiaikataulujen, palaveeraamisen, pakkotahdin, kaaoksen, ylitöiden ja äärirajoille venymisen uuvuttama projektijohtaja X on vihdoin saanut vaihtaa vapaalle. Hyvin ansaittu loma on alkanut. Perheen kakkosauto, farmari-Audi A6 on parkissa kesämökin liiterin takana, kännykkä on suljettu ja projektijohtaja X on huojentunut. Ei ajatuksen häivää proposaleille, milestoneille tai dead-lineille, hektiselle avokonttorille, vaikeasti miellytettäville vaativille asiakkaille tai kiristäville solmioille. Ei kiirettä, stressiä, ahdistusta, sähköposteja, fakseja tai piriseviä puhelimia.

Hän istuu kesämökin, turvapaikkansa, rantasaunan kuistilla, vilvoittelemassa löylyjen jälkeen, kostea iho höyryten ja pyyhe lanteelle kietaistuna. Huojentunut projektijohtaja katselee raukeana ja levollisena peilityynelle järvelle. Vaimo ja lapset nukkuvat, kesäyö on lämmin ja on aivan hiljaista. Projektijohtaja avaa Tuborgin, nostaa jalan kaiteelle ja huokaisee autuaana. Kunnes, äkkiarvaamatta, puun latvasta kuuluu: Ti-ti-tyy-tyy Ti-ti-tyy-tyy Ti-ti-tyy-tyy Tii.