Jäähyväiset enkelipölylle

Eräänä iltana juuri ennen nukkumaanmenoa, humoristinen viisivuotias poikani makasi selällään olohuoneen lattialla näyttäen kuluttavan viimeisiä energian rippeitään suorittamalla innokkaasti jonkinlaisia voimisteluliikkeitä. Kun kysyin mitä hän tekee, reipastahtinen liikesarja pysähtyi hetkeksi.
- Mä teen pölyenkeleitä, tokaisi hän aivan vilpittömän rennosti ja jatkoi sitten muka-totisena harjoitustaan, pyöräyttäen kuitenkin hieman silmiään sen merkiksi, että isin olisi tietenkin pitänyt kysymättäkin tajuta mistä oli kyse.

(...anteeksi mitä enkeleitä...? Eihän meillä edes ole pölyistä... miten pölyenkeleitä voi muka tehdä ilman pölyä...?)

Ja tämän muistiinpanon kun kehtaa julkaista, niin kukaan ei varmasti ikinä usko, että meillä todellakin on ihan siistiä...

Asiaa hetken vatvottuani hoksasin kuitenkin, että minun olikin jo korkea aika - ja nyt myös vähintäänkin kohtuullisen hyvä tekosyy - hankkia uusi imuri:

Vai pölyenkeleitä... Say hello to  Dyson Motorhead !!!

Pölyenkelit on pölyenkeleiden taivaassa.