Erikoinen tapaus III

Eräänä perjantaina ajelin hiljalleen kotitietämme töistä kotiin. Yksin, sillä lasten äiti oli noutanut lapset suoraan tarhasta luokseen viikonlopun viettoon ja olin siten voinut tehdä toimistolla hiukan pidempää päivää, kuten vapaaviikonloppuja edeltävinä perjantaina usein teen.

Saapuessani lähemmäksi kiinnitin huomiota autoihin joita oli parkkeerattu talomme kohdalle tien varteen ja muistin sitten, että naapurissa on ollut asunto jo hetken aikaa myytävänä - siellä on tietenkin näyttö. On vissiin pudottanut hintaa reilusti, kun on tuollainen määrä autoja, tuumasin.

Vilkaisin taustapeiliin ennen kääntymistäni pihaan. Takana näkyi tulevan lisääkin autoja. Se oli minusta ajankohtaan nähden omituista, sillä kello oli kuusi illalla - ja tiellämme on harvoin ruuhkaa kun varsinaista läpiajoa ei ole. Käännyin pihaan ja hain portinpielestä katseellani Kiinteistömaailman esittelykylttiä, jota ei kuitenkaan näkynyt. Parkkeerasin ja lukitsin auton.

Pihaan kävellessäni alkoikin sitten varsinainen ihmetys: pihallamme oli toista tusinaa aivan tuntematonta ihmistä, jotka puuhasivat jotain innokkaasti. Osa näytti haravoivan tai siivoavan, jotkut leikkasivat pensaita ja jotkut kantoivat laatikoita joissa näkyi olevan erilaisia johtoja. Mitkä kumman talkoot täällä nyt on meneillään, ajattelin tervehtiessäni kahta minua vastaan kävellyttä iloisesti hymyillyttä nuorta naista. Nyt ei taida ihan asuntoesittelystä olla kyse. Ennemminkin kyläjuhlista tai jonkinlaisesta karnevaalista. Vaan samapa tuo oikeastaan, hauskaahan se vaan on jos on juhlat tulossa, lapset tosin ovat äidillään... - mutta eipä ainakaan yöunet häiriinny jos juhlat vaikka kestävät pitkään, ajattelin.

Pysähdyin ihmettelemään varaston kulmalle. Joka puolella oli ihmisiä ja jokainen heistä teki jotain. Hiekkalaatikolla leikki tuikituntemattomia lapsia ja hiekkalaatikon vieressä seisoi tikkailla ilmeisesti heidän isänsä ripustamassa jonkinlaisia valoja. Tikkaiden vieressä seisoi nainen, joka käsiensä viittomista päätellen antoi ohjeita kaapelia asentavalle miehelleen. Toisaalla miehet kantoivat raskaita pöytiä pihaan ja naiset seurasivat perässä astiakärryjen ja valkoisten pöytäliinojen kanssa. Arviolta kuuden hengen pöytiä oli pihalla jo toista tusinaa. Pöytien ylle ripustettiin raskaita kynttelikköjä, joita kantamaankin tarvittiin kaksi tai kolme miestä. Tuntui, että puuhastelevia ihmisiä oli aina vaan enemmän, sillä kuhinaa oli kuin muurahaispesässä - ja miten piha näyttikin näin isolta ja erilaiselta?

Olin hiukan hämilläni. Pitäisihän minun tietää tällaisesta jos kerran taloyhtiössä asun. Mitä nyt olen unohtanut? Talkoot? Naapurin ylioppilasjuhlat? Taloyhtiön rapujuhlat? Mitkä? Yhtään tuttua en joukosta löytänyt, vaikka olin omalla kotipihallani. Keitä nämä ihmiset oikein ovat?

Ja sitten säpsähdin tajuamaan mistä oli kyse. Onko tämä nyt se...? Muistin nimittäin, että kuukausia aikaisemmin, olin luvannut naapurin Akuliinan äidille, Tainalle¹, että tämä voi järjestää jotkin juhlat meidän pihallamme.

Keskustelu oli käyty jo keväällä tarhan parkkipaikalla, ihan ohimennen ja kiireessä, tyyliin:

- Ai niin, pitipä kysyä, että voitasiko me pitää juhlat teidän pihalla?
- No, kaipa se käy, olin vastannut hiukan kummastellen, - sovitaan niin.
- Joskus alkusyksystä?
- Ihan ookoo, ilmoittelet vaikka sitten, tai jotain... (?)

Ja olin jatkanut kiiruhtamistani autolle ja kohti työpaikkaa. Muistin kyllä autossakin vielä ihmetelleeni, miksi juhlat pitää järjestää juuri meidän pihallamme jos heillä itsellään on suurempi piha. En tosin ollut asiasta varma ja puhelinkin taisi tuolloin soida joten asia unohtui ihan totaalisen kokonaan.

Mutta tosiaan, jos kerran olin Tainalle kerran luvannut niin missä hän sitten itse mahtaa olla? Vastaan tuli fonduepannun tapaisia kuparisia kattiloita kantava nuori nainen.

- Hei anteeksi, onko nämä ne...
- On, juuri ne, vastasi nainen iloisesti, korostaen tietäväisesti sanoja "Juuri Ne" ja kiiruhti kohti suurehkoa juhlatelttaa tai -katosta, josta ilmeisesti oli tulossa keittiö.

Mistä tuo nainen tiesi mitä aioin kysyä? Miksi en tunne ketään ja miksi kaikki paitsi minä tietävät mistä on kyse?

Ilta oli jo hämärtynyt ja juhlapiha alkoi näyttää valmiilta: katokset, viirit ja kaikki somisteet tuntuivat sopivan yhteen. Ruokapöytien ylle ripustetut raskaat kyntteliköt oli sytytetty ja kokonaisuus oli jossain määrin keskiaikaistyylinen. Huolella asetellut valot kytkettiin päälle ja ne valaisivat muun osan alueesta kauniisti. Pihaa ei tuntenut enää omakseen.

Testing... testing... testing, kuului sivummalta. Jonkinlainen esiintymislava äänentoistolaitteineen oli ehditty pystyttämään aivan huomaamattani ja erikoista oli, että soundcheckia suorittavilla roudareilla oli smokit yllään. Hyvin erikoista. Valtiovieraitako tänne on tulossa?

Pihalle alkoi saapua juhlavieraita. Huomioni kiinnittyi vieraiden pukeutumiseen: Miehillä oli kautta linjan frakit ja poikkeuksetta jokainen naisista oli pukeutunut pitkään iltapukuun, joiden värejä ja materiaaleja kunnioittaen oli huolella valittu myös sopivat korut ja iltalaukut. Kaikki olivat selvästikin pukeutuneet parhaimpiinsa.

Lähdin kiertelemään juhlakansan sekaan katsomaan, josko sekaan olisi mahtunut tuttuja. Ilta oli lämmin, valaistus kaunis ja tunnelma rauhallinen ja jollain tapaa - odottava.

Joku äänentoistohenkilökunnasta testasi lavan ja portaiden valoja. Keskellä pihaa oli tosiaan nyt myös massiiviset keskiaikaiset kiviportaat, joiden nyt käsitin jollain tapaa liittyvän illan kohokohtaan, mikä se sitten olikin. Himmennin valaisi portaat osittain hetkeksi ja tuli taas hämärää. Iloinen puheensorina jatkui. Kiertelin väkijoukossa, tervehdin joitain ihmisiä niinkuin olisin tuntenut heidät, ja pysähdyinpä välillä keskustelemaankin hetkeksi. En kuitenkaan nähnyt muita "tuttuja" kuin hetkeä aiemmin näkemiäni tuntemattomia talkoolaisia, jotka hekin olivat vaihtaneet juhlavaatteisiin.

Väki alkoi vähitellen kerääntymään kiviportaiden ympärille. Arvasin siis oikein, portaat liittyivät jotenkin oleellisesti juhlaan. Siirryin itsekin lähemmäksi, mutta jäin kauemmaksi väkijoukon pakkautuessa tiiviimmin portaiden tuntumaan. Sitten alkoikin tapahtua: äänentoistolaitteista alkoi kuulua enteilevää musiikkia, portaiden valaistus rävähti täyteen kirkkauteensa ja mahtipontinen fanfaari kajahti ilmoille.

Keskiaikaisten kiviportaiden yläosassa olleet samettiverhot aukesivat ja portaita alkoi laskeutua nainen, jonka puku oli näyttävämpi kuin kaikkien muiden puvut yhteensä. Fanfaari jatkui. Uskomattoman loistokkaaseen kokopitkään pukuun pukeutunut säteilevän kaunis nainen laskeutui hymyillen alemmas portaita voimakkaan kohdevalaisimen valokiilassa ja joka askelella väkijoukko haukkoi henkeään ihastuksesta. Kuka on tämä portaita laskeutuva nainen? Kuningatar? Filmitähti? Hetkinen, sehän... sehän on... Taina Akuliinan äiti! Hän, joka tarhan parkkipaikalla oli pyytänyt lupaa järjestää juhlat!!!

Mikä juhla tämä on? Miksi hän on yksin? Kenen... Suomen johdolla käydyt neuvottelut Georgian aselepotarkkailijoiden lisäämisestä ovat ajautuneet umpikujaan Wienissä Venäjän vastustuksen vuoksi. Neuvotteluissa yritettiin sopia enimmillään kahdeksankymmenen aseettoman tarkkailijan lähettämisestä Etelä-Ossetiaan ja Abhasiaan...

Kelloradio? Taas? Scheiße!

¹ Henkilöiden nimet muutettu. Muita vaihtoehtoja olivat mm. Yrsa Hillevin äiti, Pirkko Kaija-Eleonooran äiti, Nadirah Fatiman äiti ja Justiina Sylvin äiti.